Näin koulutat lohikäärmeesi (How To Train Your Dragon)

Tuli katsottua kyseinen elokuva eilen Canalilta suomenkielisillä dubbauksilla. Tästä syystä en aio, enkä voi käsitellä tässä arvostelussa alkuperäistä ääniraitaa.

Käsikirjoittajat: Adam F. Goldberg, Peter Tolan, Dean DeBlois, Chris Sanders

Keskeisimmät hahmot (suomenkieliset äänet): Hikotus (Aksu Palmén), Astrid (Iina Kuustonen), Aimo Mahtimurikka (Jarmo Mäkinen)

Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ensi-ilta: 22. maaliskuuta 2010

Kesto: 98 min

Ikäraja: K12

SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!

Elokuvan päähenkilö Hikotus asuu Öystilän saarella viikinkikylässä. Kylää vaivaavat lampaita ryöstelevät lohikäärmeet, ja siksi viikingit ja lohikäärmeet ovat ajautuneet keskenään sotaan. Hikotuksella on ollut epäonnea lohikäärmeiden surmaamisessa, eikä hänen isänsä usko tämän koskaan kehittyvän tämän asian saralla.

Päähenkilö Hikotus. Suomenkielinen ääni Aksu Palmén.

Erään taistelun aikana Hikotus kuitenkin onnistuu ampumaan alas yhden lohikäärmeen, pelätyn "yön raivon". Viikinkien kirjoissa ei ole kyseisestä oliosta mitään tietoa, koska kukaan ei ole palannut elävänä kohdattuaan sen. Seuraavana päivänä Hikotus lähtee maastoon etsimään alas ampumaansa lohikäärmettä. Hän löytääkin sen takertuneena verkkoon, muttei kykene surmaamaan tätä. Ajan myötä Hikotus ihmettelee, miksei "yön raivo" ole poistunut alueelta. Hän huomaa lohikäärmeen loukkaantuneen pudotessaan ja rakentaa sille keinotekoisen siivekkeen. Pikkuhiljaa he oppivat luottamaan toisiinsa ja ystävystyvät.

"yön raivo". Hikotus kutsuu häntä myöhemmin "Hampaattomaksi".

Hikotuksen ystävä, viikinkityttö Astrid. Suomenkielisenä äänenä Iina Kuustonen.

Hikotuksen isä, Aimo Mahtimurikka. Suomenkielisenä äänenä Jarmo Mäkinen.

Katson aiheelliseksi lopettaa juonen kuvaamisen tähän, jotta lukijalle jäisi mitään tarvetta katsoa kyseinen elokuva. Nyt keskitytään siis omiin havaintoihin ja mielipiteisiin elokuvasta, joskaan ne eivät paljasta juurikaan juonta.

Elokuva oli mielestäni mielenkiintoinen. Sen jaksoi hyvin seurata alusta loppuun, ainakin jos piirretyt elokuvat yleensäkin ovat itselle mieluinen genre. Tämä oli niitä elokuvia, joissa suomenkielinen dubbauskaan ei haitannut. Siitä ei tullut vaivautunut eikä epäaito olo, vaan dubitkin tuntuivat sopivan hyvin elokuvaan. Siitä pitää antaa henkilökohtaista plussaa. Erityisesti Aksu Palmén ja Iina Kuustonen hoitavat hommansa hyvin. Tämä on hyvä asia, sillä heitä elokuvassa joutuu eniten kuulemaan.

Kaikenkaikkiaan elokuva Näin koulutat lohikäärmeesi oli minusta oikein hyvä. Se sopii kaikenikäisille, ei ole liian lapsellinen, mutta soveltuu myös vähän nuoremmille katselijoille. Kysymysmerkiksi jää, millainen elokuvan alkuperäinen ääniraita olisi ollut.

4/5

The Hunger Game / Nälkäpeli

Herätelläämpä hieman tätäkin blogia eloon.
Kävin katsomassa Nälkäpeli elokuvan ja ajattelin kirjoittaa siitä jotain.



Nälkäpeli (engl. The Hunger Games) on vuonna 2012 julkaistu tieteiselokuva, jonka on ohjannut Gary Ross Suzanne Collinsin samannimisen romaanin pohjalta.

Ohjaaja: Gary Ross

Käsikirjoittaja: Suzanne Collins, Billy Ray, Gary Ross

Tuottaja: Suzanne Collins, Robin Bissell, Nina Jacobson, Jon Kilik

Pääosat: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth

Valmistusmaa: Yhdysvallat

Kesto: 142 minuuttia

Ikäraja: K12



Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Pohjois-Amerikan raunioista on syntynyt Panem-niminen valtio, joka muodostuu kolmestatoista vyöhykkeestä. Aikanaan vyöhykeet kapinoivat vaurasta pääkaupunkia, Capitolia vastaan ja rangaistuksena kolmastoista vyöhyke hävitettiin ja kehitettiin julma tositelevisiotapahtuma nimeltä Nälkäpeli.





Säännöt ovat selvät. Panemin 12:sta piirikunnasta kukin joutuu vuosittain arpomaan yhden tytön ja yhden pojan 12-18 vuotiaista asukkaistaan kuolemaan asti kilpailtavaan taisteluun nimeltään "Nälkäpeli", joka televisioidaan suorana.
Nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnon keskelle ja heidän on tapettava toisensa, ja viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja.



Kun 16-vuotiaan Katniss Everdeenin 12-vuotias pikkusisko Primrose valitaan Nälkäpeliin, hän ilmoittautuu vapaaehtoiseksi siskonsa tilalle. Hänen täytyy jättää taakseen sekä perheensä että ystävänsä Gale Hawthorne (Liam Hemsworth),



ja tavata toinen piiristä peliin valittu, Peeta Mellark (Josh Hutcherson).



Hänen täytyy valmistautua taisteluun muita valittuja vastaan, jotka ovat harjoitelleet tapahtumaa varten koko elämänsä ajan.





Katnissilla on edessään elämänsä kovin haaste: selviytyä voittajaksi pelissä, jonka voittaminen merkitsee mainetta ja rikkauksia ja häviäminen varmaa kuolemaa.



Lopuksi elokuvan traileri:


Olen kirjasarjan suuri fani, jonka pohjalta leffa on tehty.
Olin odottanut elokuvaa paljon, enkä paljoa edes pettynyt siihen.
Tietenkin sitä omassa mielessää kuvittelee tapahtumapaikat ja hahmot erilaiseksi.

Elokuvaan oli hyvin saatu tiivistettya kirjan juoni. Tosin tuntui että puolet elokuvasta keskistyttiin kilpailuun valmisteluun ja itse nälkäpelille jäi vähemmän aikaa.
Mutta alkuvalmisteluihinkin oli onnistuneesti saatu luotua jännittävä ja odottava fiilis. Se miten katsoja joutuu käymään myös läpi päähenkilöiden tunteita, aivan kuin valmistautuen myös itse henkisesti kilpailuun.

Erityisesti pidin kohtauksista joissa tribuutit harjoittelivat erilaisia taitoja kilpailua varten. Siinä kohtaa alkoi jo erottua erilaisia persoonia, ihmisten vahvuuksia. Kuka on pahin vihollinen ja kuka mahdollinen liittolainen.
Myös joidenkin hahmojen kuolemat kisassa olivat hieman järkyttäviä, mutta myös koskettavia. Sitä rupeaa ajattelemaan kuinka raakaa elämä voisi oikeasti olla, jos tuollainen peli olisi oikeasti.

Pidin myös hieman vähemmälle huomiolle jääneistä hahmoista. Ne toivat lisämaistetta leffaan juuri oikealla tavalla. Toisaalta olisin toivonut että Haymitch Abernathy:a esittävä Woody Harrelson olisi voinut olla enemmän kännissä ja muutenkin kuvittelin sen enemmän pulskemmaksi juopoksi.
Cinna (Lenny Kravitz), Katnissin stylisti Capitolissa on myös yksi hahmoista joka jäi eritysesti mieleen .

Alussa en pitänyt käsivaralla kuvatusta osuudesta. Tuntui että kuva hyppi ja pomppi. Tuntui ettei pystynyt keskittymään kunnolla.
Aluksi en ollut muutenkaan mielissäni, kun kuulin että elokuvan ikäraja on 12.
Koska elokuvan idea on hyvin raaka jo itsessään. Ajattele, 24 nuorta tappavat toisiaan kentällä melkein keinoja kaihtamatta.

Suosittelen katsomaa, jos et ole jo katsonut!

Happy Hunger game!

V for Vendetta / V niin kuin verikosto

Ohjaaja:                   James McTeigue

Käsikirjoittajat:              Andy ja Larry Wachowski

Päähenkilöt:              Natalie Portman, Hugo Weaving, Stephen Rea, Stephen Fry, John Hurt

Ensi-ilta:                  2006

Kesto:                     135min

Ikäsuositus:              15

Sopii sekä naisille että miehille.

Elokuva luokitellaan fantasiatrilleriksi.

Traileri:

Tarina seuraa Evey Hammondia (Natalie Portman) , nuorta naista, jonka naamioitu omankädenoikeutta käyttävä henkilö nimeltä ”V” (Hugo Weaving) pelastaa salaiselta poliisilta. Britanniasta on tullut totalitaarinen ja sitä hallitsee äärioikeistolainen Norsefire-puolue, jonka johtoon on noussut ylikansleri Adam Sutler. Evey todistaa räjäytystyön, jossa V tuhoaa Old Bayleyn klassisen musiikin soidessa. Tästä tarina alkaa rakentua.

V pitää Eveylle niin sanotun V-puheen, joka sisältää 49 v:llä alkavaa sanaa, kun pelastaa tämän salaiselta poliisilta, joka valvoo, etteivät kansalaiset riko ulkonaliikkumislakia. Esittäydyttyään V:ksi, V kutsuu Eveyn katsomaan esitystä, Old Benleyn räjäytystä, jonka V on itse järjestänyt. V:n suunitelmana on yllyttää kansa nousemaan hallitusta vastaan marraskuun viidentenä päivänä.

V selittää, että Eveyn täytyy piiloutua, mutta Evey jää kiinni, vangitaan ja kidutetaan. Kidutus luvataan lopettaa, jos hän paljastaa V:n olin paikan ja henkilöllisyyden. Evey pitää pintansa ja saa lohtua Valerien tarinasta, joka on kirjoitettu vessapaperille ja piilotettu seinän koloseen. 

Kidutuksen yhteydessä Eveyn hiukset leikataan lyhyeksi. (Portman uhrasi omat hiuksensa elokuvassa)

V murhaa useita hallituksen jäseniä ja jättää aina jälkeensä punaisen ruusun. Kuvassa Eric Finch, joka johtaa tutkimusta V:n henkilöllisyyden selvittämiseksi. Finch saa tutkiessaan selville Norsefive-puolueen juonittelut, joiden avulla puolue pääsi valtaan.

     Yllä oleva kuva on kohtauksesta, joka on mielestäni koko elokuvan hienoin kohtaus. Vaikka se on väkivaltainen, pidän sitä silti hyvin kiehtovana ja hyvin toteutettuna kohtauksena.
Kohtauksessa V tapaa puolueen johtajan ja taistelee heittoveitsin, aseistettuja miehiä vastaan.

Pidin elokuvasta ja varsinkin Hugo Weavingin karismaattisesta äänestä. Weavingin suoritus on huomion arvoinen; ei ole helppoa olla karismaattinen ja vangitseva, kun kasvot ovat naamion peitossa. Elokuvassa on monia upeita kohtauksia, jotka täytyy vain nähdä omin silmin. Pidin itse elokuvasta todella paljon ja katsonukkin sen muutaman kerran. Eräs ystäväni on kuitenkin myös todennut minulle, ettei oikein ymmärrä miksi minä pidän elokuvasta niin paljon. Enkä osaakkaan selittää sitä kunnolla. Kokonaisuus oli mielestäni toimiva ja elokuva katsomisen arvoinen.

Jos minun pitäisi sanoa, antaako elokuva mitään ajattelemisen aihetta, sanoisin että, mietiä sopii millaista olisi elää totalitaarisen vallan alla. Ainakaan V niin kuin verikosto ei nosta sitä ihailtavaan valoon.

Elokuva on saanut vaihtelevat arvostelut. Mutta keskiarvo on kolmen ja neljän tähden paikkeilla. Itse antaisin V niin kuin verikostolle neljä ja puoli tähteä.

Suosittelen katsomaan jos mielenkiinto heräsi ;)